Duck Hunt

Pelaaminen ja kolikkopelialkuperä

Duck Hunt on ensimmäisen persoonan ammuntapeli, jossa pelaajat käyttävät NES Zapper -valopistoolia ampuakseen liikkuvia maalitauluja CRT-televisiosta. Pelaaja valitsee yhden kolmesta pelitilasta. Tilassa A yksi ankka lentää kerrallaan, kun taas tilassa B on kaksi ankkaa samanaikaisesti. Tila C vaihtaa maalit kauas heitettäviksi saviheliksi. Jokaisessa kierroksessa pelaajalla on kolme yritystä osua maaliin ennen kuin se katoaa, ja maaleja on kymmenen per kierros. Pelaajan täytyy osua vähimmäismäärään edetäkseen, ja vaikeus kasvaa maalien liikkuessa nopeammin ja vaaditun vähimmäismäärän noustessa. Pisteitä annetaan per maali, ja bonuspisteitä saa, jos osuu kaikkiin kymmeneen kierroksessa. Korkeimmat tulokset tallennetaan istunnon ajaksi.

Tilan A erikoisuus on, että toinen pelaaja voi ohjata ankkojen lentoreittiä tavallisella NES-ohjaimella. Pelissä on kill screen. Jos pelaaja suorittaa Kierroksen 99 tilassa A, peli siirtyy Kierrokseen 0, jossa käyttäytyminen on epäsäännöllistä ja maalitauluja esiintyy satunnaisesti tai ei ollenkaan, mikä käytännössä päättää etenemisen.

Kolikkopeliversio, tunnettu nimellä Vs. Duck Hunt, julkaistiin huhtikuussa 1984 ja myöhemmin PlayChoice-10 -kolikkopelikonsoliin. Se tukee kahta valopistoolia vuorotellen pelaaville pelaajille. Pelaaminen koostuu vuorottelevista kierroksista tileistä B ja C, mutta maaleja on 12 per kierros 10:n sijaan ja joskus kolme maalia ruudulla kerrallaan kahden sijaan. Jokainen ohilaukaus maksaa yhden elämän, kunnes peli päättyy. Bonuskierros tapahtuu joka toisen kierroksen jälkeen, jolloin ankat lentävät ruohikosta ja metsästyskoira hyppää silloin tällöin ampumalinjalle häiriköimään. Jos koiraa ammutaan, se moittii pelaajaa ja päättää bonuskierroksen. Nintendo of American työntekijä Jerry Momoda kertoi, että koirasta tehtiin mahdoton ampua kotikonsoliversiossa, jotta pelistä tulisi perheystävällisempi.

Kehitys ja julkaisuhistoria

Pelin alkuperä juontaa vuoteen 1976 ja sähköiseen leluun nimeltä Beam Gun: Duck Hunt, joka oli osa Laser Clay Shooting System -järjestelmästä inspiroitua Beam Gun -sarjaa, jonka suunnittelivat Gunpei Yokoi ja Masayuki Uemura. Nintendo Research & Development 1 kehitti sekä NES Zapperin että NES-version Duck Huntista. Pelin ohjasi Takehiro Izushi ja tuotti Gunpei Yokoi. Musiikin sävelsi Hirokazu Tanaka, jonka työtä esitettiin myöhemmin medleyssä Video Games Live -konserttikiertueella. Grafiikan ja hahmot loi suunnittelija Hiroji Kiyotake Shigeru Miyamoton kanssa.

Duck Hunt julkaistiin ensin Japanissa Family Computerille huhtikuussa 1984 ja Pohjois-Amerikassa kolikkopelinä Nintendo VS. Systemille saman vuoden huhtikuussa. Siitä tuli NES:n julkaisupeli Pohjois-Amerikassa lokakuussa 1985, ja se julkaistiin uudelleen Euroopassa kaksi vuotta myöhemmin. Se oli kuuluisasti pakettina konsolin kanssa useissa eri pakkauksissa. Vuoden 1986 US Deluxe Set sisälsi Duck Huntin ja Gyromiten. Myöhempi Action Set pakkasi Duck Huntin ja Super Mario Bros.:n yhdelle pelimoduulille. Viimeinen paketti, Power Set, sisälsi Zapperin, Power Padin ja 3-in-1 -pelimoduulin, jossa oli Duck Hunt, World Class Track Meet ja Super Mario Bros. Peli julkaistiin uudelleen Wii U Virtual Consolessa Japanissa 24. joulukuuta 2014 ja kansainvälisesti 25. joulukuuta muokattuna käyttämään Wii Remotea Zapperin sijaan.

Kaupallinen menestys ja kriittinen vastaanotto

Duck Hunt oli suuri kaupallinen menestys sekä kolikkopeleille että konsoleille. Marraskuuhun 1985 mennessä kolikkopeliversio Vs. Duck Hunt oli kolmanneksi tuottoisin peli RePlay-arkadilistalla, alle Vs. Hogan's Alleyn, joka oli ykkösenä. Yhdessä nämä kaksi peliä suosittivat valopistoolipelejä vuoteen 1985 mennessä. Pakettina NES:n kanssa se myi 28,3 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Kolikkopeliversionsa julkaisun yhteydessä RePlay-lehden Eddie Adlum ylisti Duck Huntia ja Hogan's Alleyta kuorrutuksena Nintendo VS. System -pelien joukossa. Hän totesi, että ne onnistuivat vangitsemaan vanhempien sähkömekaanisten pistoolipelien kokemuksen videopelimuodossa, ja niissä oli simuloituja pistoolia lankakaapelilla. Retrospektiiviset arvostelut ovat olleet vaihtelevia. AllGame kutsui sitä viehättäväksi mutta toistuvaksi ja täysin ajattelemmaksi maaliammuntapeliksi, joka on hauska lyhyen aikaa mutta vanhenee nopeasti. Yhteisön arvostelut ovat kuitenkin olleet myönteisiä. 1UP.comin käyttäjät antoivat sille arvosanaksi 8,7/10, ja GameSpotin yhteisö arvioi Super Mario Bros. and Duck Hunt -monipelimoduulin arvosanaksi 9,1/10.

Peli on esiintynyt monilla 'parhaat' -listoilla. Nintendo Powerin Top 200 Games -listalla se sijoittui sijalle 150 parhaana pelinä Nintendo-järjestelmässä. IGN sijoitti sen sijalle 77 listallaan Top 100 NES Games of All Time. GamesRadar sijoitti sen sijalle 24 listallaan parhaista NES-peleistä ikinä. USgamerin Jeremy Parish totesi, että Duck Hunt yhdistettynä NES Zapperiin teki NES:stä muistettavan ja oli yksi keskeisistä tekijöistä konsolin menestyksen takana. Hän vertasi Duck Huntia Wii Remoteen siinä, että molemmat tekivät vastaavista konsoleistaan lähestyttävämpiä ja saavuttivat laajemman väestönosan.

Ikoninen naurava koira ja kulttuurivaikutus

Duck Huntin metsästyskoira, vaikka sitä ei koskaan nimetty pelissä, on tullut yhdeksi sen muistetuimmista elementeistä. Sitä kutsutaan usein nimillä Duck Hunt Dog tai Laughing Dog, ja se on kuuluisa ylimielisestä naurustaan pelaajalle ohilaukauksien jälkeen. Tämä hahmo on saavuttanut pahan maineen popkulttuurissa. Se esiintyi GamesRadarin listalla 12 ärsyttävimmästä apurista ikinä ja GameDailyn listalla hahmoista, joita pelaajat toivoisivat voivansa tappaa mutta eivät voi. Toisaalta se esiintyi myös GameSpyn listalla 10 parhaasta koirasta peleissä ja voitti MTV-palkinnon parhaana videopelikoirana.

Koiran vaikutus ulottuu alkuperäisen pelinsä ulkopuolelle. Se teki cameo-roolin NES Zapper -pelissä Barker Bill's Trick Shooting, jossa sitä voitiin todella ampua. Se esiintyy moderneissa Nintendo-peleissä, ja Duck Huntin elementtejä näkyy Shooting Range - ja Trigger Twist -minipeleissä Wii Playssä ja Wii Play: Motionissa, joissa joitakin maalitauluja ovat ankat ja tölkit. Koiralla oli live-action-cameo vuoden 2015 elokuvassa Pixels, jossa se esiintyi avaruusolioiden lähettämänä saavutuspalkintona ja myöhemmin vanhan naisen adoptoimana.

Perintö nykyaikaisessa pelaamisessa ja sovellukset

Duck Hunt -duo, koira ja ankka, tuli pelattaviksi hahmoiksi Super Smash Bros. for Nintendo 3DS and Wii U:ssa. Sarjan luoja ja ohjaaja Masahiro Sakurai mainitsi Duck Huntin kaupallisen menestyksen maailman myydyimpänä ammuntapelinä yhdeksi pääsyiksi sen sisällyttämiselle. Heidän liikesarjansa viittaa luovasti valopistoolipeleihin, mukaan lukien savihelikoiden heittäminen, räjähtävän tölkin potkiminen Hogan's Alleysta ja Wild Gunmanin hahmojen kutsuminen ampumaan vastustajia. Peleissä on myös avattava Duck Hunt -teemainen taso. Sekä joukkue että taso palasivat Super Smash Bros. Ultimateen, ja joukkue esiintyi kesäkuun 2019 trailerissa, jossa julkistettiin Banjo & Kazooie ladattavana sisältönä.

Pelin premisssi inspiroi suoraan psykologista kauhua olevaa VR-peliä Duck Season Stress Level Zerolta. Fanikehitys jatkuu, kuten vuoden 2024 fanipeli Duck Hunt GB PC:lle, joka käyttää Game Boy -tyylistä grafiikkaa. Sama kehittäjä työstää uutta 3D-grafiikkaprojektia nimeltä Tiny Duck Hunt 3D. 2020-luvulla on noussut esiin virallisia virtuaalitodellisuussovelluksia. Virtual Duck Hunt, jonka kehitti Bifimmersive Games Meta Quest -alustalle, mukauttaa alkuperäiset ampumamekaniikat VR:ään, esitellen uusia ympäristöjä ja pelattavuusvaihteluita säilyttäen samalla ytimen valopistoolikonseptin.